Auri Siika-aho

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan

  • Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan

On taas se odotettu aika vuodesta, kun kodin täyttää iloinen puheensorina ja koko perhe on koolla. Hieman kinastellaan siitä, kuka saa syödä viimeisen joulutortun tai kuka huijasi edellisen illan Trivial Pursuitissa. Se aika, kun saat luvan kanssa tehdä perinteisiä ruokia yhdessä perheen kanssa ja levätä. Joulu.

Perinteitä kunnioittavalle perhekeskeiselle kristitylle tämä juhla on yksi vuoden parhaimmista. Vaikka joulun perimmäinen merkitys onkin Jeesuksen syntymä, on joulu perinteitä arvostavalle paljon muutakin. On adventtisunnuntait, kynttilät ja hengellisyys. On joulukirkko, kauneimmat joululaulut ja hautausmaalla käynti. Joulusauna, perhe ja pysähtyminen.

Rakastan perinteitä, enkä todellakaan vähiten jouluperinteitä. Perinteet ovat osa kulttuuriamme ja kulttuuriperintöämme. Perinteitä täytyy vaalia ja opettaa eteenpäin. Näin säilytämme jotain todella arvokasta, sellaista, mikä tekee perheestä perheen, suvusta suvun ja kansasta kansan.

Millaisia perinteitä sinun elämääsi kuuluu? 

Minkälaisia perinteitä haluat opettaa jälkikasvullesi?

Arki on nykyään todella hektistä emmekä ehdi pysähtymään, sukuloinnista puhumattakaan. Paahdamme pää kolmantena jalkana eteenpäin ja toivomme vuorokauteen lisätunteja. Onko se jotain sellaista, jota haluat viedä perintönä eteenpäin? Myös näistä syistä tämä rauhoittumisen juhla nostaa merkitystään elämässäni vuosi vuodelta. Edes kerran vuodessa on hyvä hetki rauhoittua muutamaksi päiväksi, nauttia perheestä, hyvästä ruoasta ja kiireettömyydestä. Käyttää kaikkia aisteja ja ammentaa joulun tunnelmaa ikään kuin varastoon tulevaa vuotta varten. Joulun tunnelma ja se rakkauden välitys varsinkin silloin on jotain, minkä itse opetan perinteenä lapsilleni vielä jonain jouluna.

Tulevalta joululta odotan eniten koko perheeni tapaamista. Sitä, kun veljet kertoo maailman typerimpiä vitsejä ruokapöydässä. Ditä, kun kihlattuni osallistuu perhejouluumme ensimmäistä kertaa. Kylmää pakkaskeliä ja narskuvaa lunta (toivottavasti), kun viemme hautakynttilät jo keskuudestamme poistuneille rakkaille. Joulukuusen koristelua, joulusaunaa ja sen jälkeistä jouluaterian valmistelua. Mutta ennen kaikkea odotan sitä, että yhtenä päivänä tuntuu, että mikään ei ole muuttunut ja perinteillä on edelleen sijaa meidän yhteiskunnassamme. Sitä, että perhe on yksikkö, joka nauttii toisistaan ja iistuu kaikessa rauhassa saman pöydän ääressä, kuten aina ennenkin.

 

Pidetään perinteistämme kiinni, myös jouluna!

Ihanaa, perinteistä ja rauhallista joulua!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kirjoituksessa muistutettiin toisaalta pysähtymisestä ja rauhoittumisesta, toisaalta lueteltiin runsaasti asioita jotka tekevät joulusta silkkaa suorittamista.

Kuusi... koristele! Hautakynttilään huomio... tulta! Kinkku... viipaloi! Joulusaunaan... poistu! Ja varhain aamulla: Pirtissä herätys! Varustuksena virsikirja, joulukirkkoon - mars mars!

"Ihanaa, perinteistä ja rauhallista joulua" - kiitos samoin!

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Minä en vietä joulua, kai sekin on perinne.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Aika rajoittunutta on elämä, jos vain jouluna edes yritetään rauhoittua. Kyllä yksi hyvän elämisen edellytys on, että rauhoittuu joka päivä joksikin aikaa, eikä vasta illalla, jos silloinkaan ja unet jäävät levottomiksi.

Toimituksen poiminnat