Auri Siika-aho

Sukupolvenvaihdos

Yksi vaaliteemoistani on sukupolvenvaihdos, nuoret mukaan päätöksentekoon. Olen keskustellut tästä todella monen nuoren kanssa ja olen todella huolestunut. Vaikka nuorten kiinnostus politiikkaan onkin noussut, liian moni kertoo olevansa vielä “aivan pihalla” politiikasta.

 

Politiikka on nuorelle kaukaista ja paikoitellen vaikeasti ymmärrettävää. Politiikan kieli on haastavaa jopa ehdokkaille, saati sitten asioita seuraamattomalle nuorelle.

 

Mitä nuori sitten voi tehdä? Vaalikoneita, joiden kysymyksiä ei välttämättä ymmärrä? Perehtyä asioihin omatoimisesti niin, että pääsisi edes jossain määrin kartalle asioista?

 

Nuoren on helppo uskoa valtamediaa, joka ei anna yhdestäkään puolueesta tai heidän teemoista täysin realistista kuvaa. Ymmärrän, että on haastavaa olla mediakriittinen aiheista, joista ei juurikaan tiedä.

 

Kuluneella kaudella eduskunnassa on istunut vain yksi 90-luvulla syntynyt kansanedustaja. Väestörakenteemme huomioiden tämä on takuuvarmasti aivan liian vähän. Tarvitsemme päättäjiin myös heitä, jotka pitävät ennenkaikkea nuorten puolia, ehkä silloin saisimme nuoria myös kiinnostumaan meidän poliittisesta järjestelmästämme.

 

Miten yhteiskunta voi sitten auttaa tässä? Opetussuunnitelmaan tulisi lisätä koko peruskouluajalle tietoa meidän poliittisesta järjestelmästä, puolueettomasti puolueista ja äänestämisestä, ihan käytännön tasolla. Ei niin, että kaikki tulee käytännössä kerralla 9.luokalla, vaan niin, että politiikka kasvaa lapsen ja nuoren mukana. Se ei tarkoita lapsuuden mittaista lobbausta, vaan se tarkoittaa politiikkaa osana elämää aina. Tällöin asioita on helpompi ymmärtää ja tällöin on myös helpompi äänestää.

 

Perheillä on myös iso merkitys äänestysaktiivisuuden ja poliittisen valveutuneisuuden kannalta. Aivan liian monessa perheessä puhutaan politiikasta vain vaalien kynnyksellä, jos silloinkaan. Koska kasvattamisen tulee olla pääasiassa vanhempien vastuulla, tulee vanhempien myös ottaa vastuu nuorten poliittisesta kasvatuksesta, tai edes poliittisesta tietoudesta.

 

Ehdokkaat voivat kantaa kortensa kekoon puhumalla nuorten asioista ymmärrettävällä kielellä. Lyhyesti ja ytimekkäästi, ilman poliittista jargonia. Nuoria ei pääsääntöisesti kiinnosta kuunnella pitkää paasausta, kun koko ajan on kiire ja virikkeitä samalla ympärillä paljon.

 

Aikanaan lähdin mukaan politiikkaan siksi, että nuoria oli liian vähän päättämässä tai edes ehdokkaana. Uskon, että nuori on paras asiantuntija nuoren elämästä ja haluan tarjota nuorelle vaihtoehdon, jota äänestämällä saa nuoren äänen kuuluviin.

 

Sen tulee kuulua. Nuoren äänen. On oleellista, että nuori ylipäätään äänestää, puolueesta riippumatta. Meidän tulee panostaa nuoriin ja heidän tietoisuuteensa, jotta saamme nuoret ymmärtämään järjestelmäämme sekä antamaan äänensä. Sitä paitsi, mitä suurempi äänestysprosentti meillä on, sitä vahvempi mandaatti kansanedustajilla on. Tällöin demokratia toimii myös varmemmin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset